1600-luvun harvoissa asiakirjoissa näkyy hajanaisia mainintoja myös Kurjenkylän uudistiloista. Ilmeisesti Kurjenkylään liittyy vuonna 1610 mainittu Seinäjoen kylän uudistilallinen Olli Lepäinen. Vuosisadan puolivälissä mainitaan Leppänen (eli Leppälä) ja Kurki (eli Kurkela), ja vuosisadan lopulla Seinäjärvi. Uudistilojen alku oli hankalaa, ja isäntäväki saattoi vaihtua useastikin.

1700-luvun puolivälissä asiakirjoihin ilmaantuu Heikkilä. Samoihin aikoihin tehtiin maauudistus, joka seuraavien vuosikymmenten aikana tuotti kylään monta uutta maatilaa ja torppaa. Lisäksi ruvettiin toteuttamaan isojakoa, jossa muun muassa vähemmän tarpeelliseksi katsottu 'liikamaa' erotettiin valtiolle.

1800-luvun alkuvuosiin mennessä kylässä olivat jo ainakin seuraavat maatilat: Seinäjärvi, Leppänen, Kurki, Heikkilä, Jaskari, Ruohomäki, Yläjoki, Kangasniemi, Joutsenjärvi, Hirvi, Hakala, Peura, Hirviniemi, Isoniemi, Röyhkiö, Setälä, Lehtimäki, Aho ja Kaivos sekä vedenjakajan tuntumassa Patalanmajan kylän puolella Mesimäki.

1800-luvun kuluessa kylään perustettiin lisää torppia. Monet niistä olivat valtion maille perustettuja niin kutsuttuja kruunun torppia. Myös kantatiloja jaettiin edelleen. Sittemmin torpista monet ovat itsenäistyneet, kruunun torpistakin yli kaksikymmentä.

Kylän ensimmäisten asukkaiden lähtöalueesta ei ole täyttä varmuutta. Suomenselän erämaissa liikkui pohjalaisia, hämäläisiä ja savolaisia tontin etsijöitä. Myöhempien uudistilojen ja valtion torppien myötä kylään tiedetään muuttaneen väkeä melko kaukaakin Pohjanmaalta ja Hämeestä.

Kurjenkylän asukasmäärä oli 1600-luvulla muutaman kymmenen henkeä. Vuonna 1800 asukkaita oli noin 100 henkeä ja vuonna 1900 jo noin 700 henkeä. Nälkävuodet toistuivat ajoittain, kuten 1860-luvulla, jolloin kylän väestöstä menehtyi noin joka kymmenes. Kuitenkin samalla vuosisadalla kylän väkiluku seitsenkertaistui. Vuosisadan vaihteessa kylältä muutettiin ahkerasti Amerikkaan.