Kurjenkylän perinteinen elinkeino on ollut maatalous. Sitä on täydennetty metsästyksellä ja hieman kalastuksellakin.

Ruotsin vallan aikaan lähdettiin usein kaukaisiin sotiin. Isovihan venäläismiehityksen ajalta 1700-luvulta tiedetään, että Kurjenkylässäkin asuttiin piilopirteissä ja viljaa kätkettiin metsiin.

1800-luvulla terva muodostui hyvin merkittäväksi tulonlähteeksi. Sen tuottamiseksi ympäristön laajat metsät tarjosivat runsaasti raaka-ainetta. Tervasta saatiin silloin harvinaista rahaa, jolla voitiin ostaa muita tuotteita. Terva kuljetettiin myytäväksi yleensä Kristiinankaupunkiin. Vuosisadan lopulla puun hinta nousi rajusti paperi- ja sahateollisuuden kehittymisen myötä, joten uudeksi kauppatavaraksi tuli puu itsessään.

Kylällä on ollut myös ruotusotamiehiä, metsänvartijoita, käsityöläisiä ja jopa patovahteja. 1800-luvun lopulta alkaen kylässä on toiminut kauppiaita ja muita nykyajalle tyypillisiä ammattien harjoittajia.

1820-luvulla rakennettiin Seinäjoen niskalle pato, jolla joen vesivaroja säännösteltiin Törnävän ruukin tarpeisiin. Ilmeisesti padon mukaisesti joen latvaa on ruvettu kutsumaan Sulkueenjoeksi. Muista rakennelmista mainittakoon lukuisat vesi- ja tuulimyllyt. Esimerkiksi Virtain Perinnekylän tuulimylly on lähtöisin Kurjenkylän Yläjoen talosta.

Kurjenkylän koulu aloitti toimintansa Leppäsmäellä 1893, ja sai oman rakennuksen pari vuotta myöhemmin. Joutsenen koulu aloitti 1908, ja sai oman rakennuksen 1914. Postin kuljetus kylälle alkoi vuonna 1900, joten postia ei enää tarvinnut kipaista noutamaan kirkonkylästä asti. Kunnan lastenkoti toimi 1920-luvulla Isoniemessä. Linja-autoliikenne kylän kautta Virtain ja Seinäjoen suuntiin alkoi 1930-luvun lopulla.