1800-luvun
alkupuolella rakennettiin valtion talvitie
Herrasesta Kurjenkylän kautta Peräseinäjoen Liikalaan. Tie
toimi yhdysväylänä edellä mainittujen tiestöjen välillä.
Reitti kulki Vermasjärven pohjoisten
selkien sekä Kurjenjärven yli.
1860-luvulla
valtion talvitie korvattiin maantiellä. Uusi reitti kulki Kotasalmen kautta sekä Kurjenjärven
itäpuolitse. Maantieltä erkani haara (ilmeisesti nykyinen
Hieta-ahontie) Härköseen, jossa oli silloisen höyrylaivalinjan
päätepiste. Kurjenkylästä oli nyt hyvät yhteydet maailmalle.
Valtion talvitien ja sitä seuranneen maantien varrella oli sopivin välimatkoin kievareita.
Kievareissa matkustavaisille tarjottiin korvausta vastaan
majoitus, ylläpito sekä kuljetus seuraavaan
kievariin. Kurjenkylässä kievaria pidettiin ajankohdasta riippuen
Jaskarissa, Ala-Kurjella, Ylä-Kurjella ja Joutsenjärvellä.
1870-luvulla valmistui
maantie Isoniemestä Kihniöön. Maantie Seinäjärven länsipuolitse
Alavudelle valmistui 1930-luvulla. Seinäjärven itäpuoli sai tieyhteytensä Äijännevan suunnalta. 1970-luvulla
valmistui Kurjenkylää sivuava valtatie 23.
