HISTORIAA

  
Tiestö


Tieverkko lähestyi Kurjenkylää  kahdelta suunnalta. 1600-luvulla valmistui Virtain kautta kulkeva Hämeenlinnan ja Pohjanmaan välinen tie, jonka perillinen on nykyinen kantatie 66. Lännen puolella oli Hämeenkyrön kautta Vaasaan johtava tie, jonka eräs haara ulottui 1800-luvun alussa jo Peräseinäjoelle saakka.

1800-luvun alkupuolella rakennettiin valtion talvitie Herrasesta Kurjenkylän kautta Peräseinäjoen Liikalaan. Tie toimi yhdysväylänä edellä mainittujen tiestöjen välillä. Reitti kulki Vermasjärven pohjoisten selkien sekä Kurjenjärven yli.

1860-luvulla valtion talvitie korvattiin maantiellä. Uusi reitti kulki Kotasalmen kautta sekä Kurjenjärven itäpuolitse. Maantieltä erkani haara (ilmeisesti nykyinen Hieta-ahontie) Härköseen, jossa oli silloisen höyrylaivalinjan päätepiste. Kurjenkylästä oli nyt hyvät yhteydet maailmalle.

Valtion talvitien ja sitä seuranneen maantien varrella oli sopivin välimatkoin kievareita. Kievareissa matkustavaisille tarjottiin korvausta vastaan majoitus, ylläpito sekä kuljetus seuraavaan kievariin. Kurjenkylässä kievaria pidettiin ajankohdasta riippuen Jaskarissa, Ala-Kurjella, Ylä-Kurjella ja Joutsenjärvellä.

1870-luvulla valmistui maantie Isoniemestä Kihniöön. Maantie Seinäjärven länsipuolitse Alavudelle valmistui 1930-luvulla. Seinäjärven itäpuoli sai tieyhteytensä Äijännevan suunnalta. 1970-luvulla valmistui Kurjenkylää sivuava valtatie 23.