Juhlan juontaja Keijo Leppänen

Kurjenkylän kaksiriviset,
johtaa Airi Hautamäki

Perheen pienimmille oli järjestetty leikkipaikka ja ohjattua toimintaa

Juhlakansa laulaa Virtain laulua

Lentopallo-ottelun lämmittelyä

Kuvat on näppäillyt Pasi Omenainen

Ensimmäinen perinteinen Kurjenkyläpäivä pidettiin Kurjenkylän kylätalolla kesäkuun viimeisenä päivänä.

Kurjenkyläläisiä, entisiä ja nykyisiä oli paikalla n. 350.

Ohjelman juontajana toimi leppoisaan tyyliinsä uutisankkuri Keijo Leppänen.

Avaussanat  Kurjenkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Ari Rajamäki lausui avaussanat ja toivotti juhlaväen tervetulleeksi. Sen jälkeen 90-luvun alussa maan ja maailman mainetta niittäneet Kurjenkylän kaksiriviset tekivät "come-backin" ja soittivat iloista musiikkia Airi Hautamäen johdolla. Soittoa kuunnellessa ei olisi uskonut, että tytöt ovat olleet reilut viisi vuotta soittamatta ja ennen esitystä harjoittelivat yhdessä vain kerran.

Juhlaan toi Virtain kaupungin tervehdyksen kansanedustaja Jaana Ylä-Mononen. Puheessaan hän totesi että koska Virtain keskustassa ei pidetty juhannusjuhlia, niin ne ovat nyt täällä. Tunnelma oli todella leppoisa ja kesäinen.

Tampereen kauppakamari Oy:n toimitusjohtaja Harri Jaskari muisteli juhlapuheessaan kylän historiaa ensin menneiltä vuosisadoilta ja lopuksi omakohtaisia kokemuksiaan ja kommelluksiaan. Puhe oli hauska ja sai kuulijat moneen kertaan hyrisemään naurusta.

Kolme nuorta neitoa: Heta Linjamaa, Leena Palomäki ja Virpi Vuorenmaa soittivat viuluilla kauniin kappaleen Heijastus.

Vapaan sanan aluksi kyläyhdistyksen pj Ari Rajamäki ja kyläemäntä Tuija Veija ojensivat kukkakimpun Asko Leppäselle kiitokseksi Kurjenkylän historiasta kertovan kirjan "Sydänmaa heräsi" kirjoittamisesta.
Mikko Järvinen muisteli aikoja jolloin hän tuli nuorena ylioppilaspoikana Joutsenen koululle opettajaksi.
Jouko Väärälä vastasi Mikon muisteluun omalla tarinallaan Mikon pyörän ketjuista, joita opettaja ei itse osannut laittaa päälle vaan poikien piti auttaa. Järvinen totesi lopuksi, että tästä tumpelosta tuli myöhemmin opettaja teknilliseen kouluun...
Riitta Muhonen (os. Hirvi) muisteli, että häntä kiusattiin erikoisen sukunimensä vuoksi koulussa. Mutta siitä kasvoi vahva itsetunto ja Riittastakin tuli sittemmin erityisopettaja ja opettajien kouluttaja.
Leppäsen Keijo muisteli myös tulleensa kiusatuksi koulussa, tosin vain siksi, että hänellä oli samanlaiset tennarit, kuin Ruohosen Riittalla.

Lopuksi yleisö lauloi yhteislauluna Virtain laulun Jouko Palomäen säestyksellä.

Ohjelman "virallisen" osuuden jälkeen oli vuorossa ruokailu. Maisa Joutsenjärvi oli apulaisineen keittänyt maittavan keiton ja kahvit.

Monet tapasivat tuttujaan vuosien takaa ja oli ihan liikuttavaa seurata, miten monilla silmäkulma kostui ja hymy oli herkässä, kun tunnisti sen koulukaverinsa, joka istui vierustoverina. Kaikilla tuntui olevan hauskaa  ja yleisin sanonta tuntui olevan, että nyt sitten kyllä pidetään yhteyttä. Vaihdeltiin osoitteita ja puhelinnumeroita.

Loppuhuipennuksena oli leikkimielinen lentopallo-ottelu, jossa toisistaan mittaa ottivat Kurjenkylästä poismuuttaneiden joukkue ja Kurjenkylässä nykyään asuvien joukkue. Pieni vesisadekaan ei lannistanut pelaajia eikä innokkaita kannattajia, joita molemmilla joukkueilla oli yhtä paljon. (Monet taisivat hurrata molempien joukkueiden puolesta.) Lopulta kylässä nykyisin asuvat veivät voiton pistein 2-0, johtuen lähinnä siitä, että pois muuttaneilla ei ollut tilaisuutta harjoitella pelikuvioita etukäteen.